Palaute orientointipäivästä – muutamia vastausesimerkkejä ja koontia

Miten aloituspäivän sisältö vaikutti ympäristön havainnointiisi?

Aloin miettimään enemmän ihmisen ja luonnon tasapainoa.

Kiinnitän taas enemmän huomiota luonnon kauneuteen.

Vaikutti aika paljon. En muista, koska viimeksi olisin viettänyt koko päivän metsässä. Oli aikaa katsella ja kuunnella.

Mitään järisyttävää se ei aiheuttanut, olen mielestäni aina ”havainnoinut” aktiivisesti. Ehkä pientä vinkkiä havaintojen jalostuksesta…

Tarkkailemaan luonnon omia anteja ja värejä suhteessa ihmisen jättämään jälkeen. Taidetta voi tehdä missä ja mistä vain. Joku toinen voi nähdä luonnon erilaisena kuin minä.

Kiinnitin ulkona liikkuessani ehkä enemmän huomiota  tavallisiin ja arkisiin asioihin kuin tavallisesti ja ehkä yritin etsiä kauniita näkymiä.

Kävelin maanantai-iltana poikani kanssa Prismaan ja huomasin matkan aikana tutkailevani puiden kylkiä, lehtiä, katukivetyksiä, talojen pintoja, värejä…aivan eri näkökulmasta ja ajatuksella kuin aikaisemmin. Olen aina toki kiinnittänyt huomiota ympäristön väreihin ja tuoksuihin, mutta nyt olen saanut uutta ”katsantokantaa”.

n. 1/3 sanoi, ettei sisällöllä ollut avaikutusta ympäristön havainnointiin.

n. 2/3 sanoi tarkkailevansa eri tavoin ympäristöään kuin ennen

Mitkä asiat maataideteosta tehdessäsi kiehtoivat sinua?

Ryhmämme kohdealue vaikutti ensin pelkältä ryteiköltä, kuitenkin ympäristöstä alkoi löytyä monia kauniita erityispiirteitä. Kohde oli lehtomainen, hiukan hämärä, karkeine, vanhoine puineen, joiden latvukset muodostavat vehreän ”katon” taivasta vasten. Rannan läheisyys vaikutti ympäristöön, puut, kivet, sammaloituneet puunrungot jne.

Kiehtovaa oli luonnosta löytyvien erityispiirteiden huomaaminen ja hyväksikäyttö. Teoksen rakentaminen oli yllättävän hauskaa.

Työtä tehdessä pystyi tarkastelemaan puunkaarnan, käpyjen ja sammalen pintaa läheltä ja niissä oli paljon yksityiskohtia, joita ei näe kauempaa.

Miten teos muuttuu eri vuodenaikoina ja kun aikaa kuluu. Myöskin miten luontoon tehty teos sopii ympäristöön, mutta ihan hyvinhän se sopi kun käytimme juuri siitä ympäristöstä löytyneitä raaka-aineita.

Se kuinka pienistä aineksista saa yllättävän hauskoja juttuja aikaiseksi. Ja kuinka hienoja pieniä yksityiskohtia luonnossa on jos ne vaan näkee. Tämä oli pintaraapaisu, vasta pääsi vauhtiin niin jo piti lopettaa…

Se, että sai tehdä jostain kamalasta kaunis. Myös se, että sai tehdä jotain mistä tykkää.

Elementtien ikiaikaisuus, luonnon omat muovausmenetelmät ja luonnon palautumiskyky.

Mahdollisuudet tehdä asioita monilla eri tavoilla

Avaruus (tilan), valon ja varjon suhteet ja se miten maiseman jännitteisiin pystyy vaikuttamaan esim. kivien siirtämisellä.

Työn aihe kun ei sienet ole tyhmempiä kuin afrikkalaisetkaan.

Muutos. Lapsuuden leikit. Ryhmähenki.

Valitsimme ”ruman paikan” jota oli hauska yrittää muuttaa kauniimmaksi ja luontoon sopivammaksi.

Luonnon omat materiaalit ja esim. kauniit erisävyiset eripintaiset kivet.

Kiehtovaa oli mm. se miten ja miksi valitaan maataideteoksen paikka.

Mitä asioita ryhmässäsi eniten pohdittiin? Kuvaile ryhmäsi työskentelyä.

Käytimme paljon aikaa idean pohjustamiseen tutkailemalla ympäristöä: muotoja, värejä, tuoksuja, ääniä.. se vei paljon aikaa.

Ryhmätyöskentely oli loistavaa, kaikkia kuunneltiin, kaikkien toiveet toteutettiin ja kaikki osallistuivat koko ajan työskentelyyn. Pohdimme mikä teos sopii siihen ympäristöön ja miten sen toteutamme. Yhdessä päätimme raaka-aineet ja paikan joka sopi teoksellemme. Pohdimme paljon teoksen tarinaa ja siihen liittyvää kerrottavaa.

Luonnon ja ihmisen suhdetta. Luonnon ikiaikaista olemusta.

Paikasta, mitä materiaalia käytämme. Osittain kaikki toimi mukavasti, mutta olisi ollut mukavamoi jo olisimme enemmän toimineet yhdessä.

Sijaintia ja tarinaa. Paikan mahdollisuuksia. Työskentely toimi hyvin ja erilaisuutemme tuki ja rikasti työtä.

Ryhmä oli vieras, kontaktin saaminen kesti jonkin aikaa. Päästessämme alkuun työskentely sujui loistavasti. Päästessämme alkuun työskentely sujui loistavasti. Eniten päänvaivaa tuotti idean löytyminen, teos löytyi helposti mutta sen jatkokehittely vei aikaa.

Pohdimme eniten miten tuomme työmme ns. sydämen esille.

Työn toteuttamista, kun kaikilla oli oma idea. Teoksen valmistuspaikkaa. Tehtävänantoa  alkuun myös pohdittiin kovasti. Työskentely ryhmässä sujui todella mukavasti ja jouhevasti. Tasapuolista tiimityötä.

Eniten pohdimma teoksen lähtökohtaa ja nimeä. Varsinainen teos syntyi melkein kuin itsestään kaikkien ryhmäläisten yhteistyössä ja –hengessä. Olimme ilmeisesti samanhenkisiä ja samalla aaltopituudella. ja varsinkin teoksen paikka oli niin upea, että se auttoi teoksen syntyä.

Kuvaile näiden kahden päivän antia.

Maataide avasi aivan ihanan uuden ulottuvuuden maailmaani. Tuli sellainen olo, että tätä olisi hienoa jatkaa ja tehdä uusia juttuja. Luulenkin, että kokeilen jotain mökillämme. Pidin päivien annista erittäin paljon.

Ensimmäisen päivän ohjeistus/opastus oli tosi hyvä . toisaalta ti-aamuna oli ihan hukassa kun kaikki tuli ns. yllätyksenä. Kiva olis katella vaik Jorin esitys uusix, kun mä olin niin pyörryksissä vielä tajunnut tehdä muistiinpanoja. Tiistain luontoelämys oli aivan mahtava. Kuten jo sanoin olen luontoihmisiä. Maataideteoksia voisi tehdä lisääkin ja eikös puutarhakin ole ns. maataideteos.

Minusta en oikein saanut mitään irti päivistä ( no ehkä ensimmäisestä enemmän), sillä eilinen sää lannisti koko tekemisen ilon…

Vuohensaari-päivä oli oikein antoisa! Sen lisäksi, että saa luonnossa väkertää, näkee myös koko tekstiilipoppoon. Ensimmäinen koulupäivä oli sisällöltään infopainotteinen, jota ehdottomasti tarvittiin. Toki joitakin asioita jäi vielä kysymättä, kun aika loppui kesken. Mutta onhan tässä aikaa.

Hauska, mutta tehokas paketti. Paljon antava. Kaatosateessakin kaikki taiteen puolesta!

Voisin sanoa, että paljon on jäänyt jo nyt korvan taakse vaikka takana on vasta kaksi päivää. Eilen oli hauska nähdä mihin pystyy ja kuinka nopeasti ideat lentävät ja maanantain luennolla asiat tuntuivat kiinnostavilta.

Kuten jo viime vuonna saimme nähdä useilta taiteilijoilta heidän teoksiaan joko kuvin tai käynnein, alkoi tämäkin vuosi lupaavasti ympäristön tarkkailijoiden teosten katselulla. Ympäristömmehän oli se sitten kaupunki tai maaseutu, tarjoaa erilaisia virikkeitä kosolti.

Maanantaina sai tehdä töitä että pysyi hereillä, muutama ihan kiva vinkki mietintämyssyyn hautumaan.. Tiistai osoitti etten sittenkään sula sateessa… Kivaa oli, säästä huolimatta. Rajoitettu aika on vaan aina tällaisessa ongelma, vaikka kyllä valmista tuli silti. Vaikka ympäristön havainnointi onkin tuttua, taas jotenkin havahtui vähän lisää… juurikaan ei tutustunut ihmisiin sen enempää…

Suurin anti ehdottomasti näiltä kahdelta päivältä oli tussikynän löytäminen. Aiemmin en ole sillä piirtänyt ja nyt kun oli pakko se osoittautuikin ihan hyväksi välineeksi.

Erittäin mukava. On ollut todella kivaa ja hauskaa. On saanut tutustua uusiin ihmisiin.

Käsitykseni luonnosta on muuttunut näiden päivien aikana.

Hmm. luontoa oli paljon ja vettäkin riitti.

Sää oli huono mutta tietoa ja ohjeita sai riittävästi, mutta olihan se kivaa olla välillä tekemässä jotain erilaistakin.

Kotoinen olo. Hauska taas kohdata vanhat ja uudet tutut. Vuohensaari oli mielenkiintoinen ympäristö. oli kiva nähdä miten antaumuksella ja innostuneesti kaikki olivat tehneet maataideteoksensa. Ja hienoja olivat.

Maanantai oli rankka pudotus todellisuuteen, asiaa tuli yli äyräiden ja ei kotona edes muistanut mitä oli puhuttu. Vuohensaaressa oli mukavaa, tosin sade pilasi loppupäivän mielestäni totaalisesti. Töiden esittely oli sen jälkeen turhauttavaa, eikä muiden esityksistä jäänyt paljoakaan mieleen.

Oli todella mielenkiintoista nähdä kaikkien ryhmien työt. Erilaisten materiaalien käyttömahdollisuuksia tuli mukavasti esille. Lähdettiin opinnoissa liikkeelle tavalla, jota en olisi heti arvannutkaan. Parissa päivässä on tullut paljon uutta – tämä on ihan mieletön maailma!

Nämä päivät ovat innostaneet, muistuu mieleen millaista opiskelu on.

Näkökulmat vaihtelivat paljonkin. Koonnissa ei ole mukana kaikkia ns. ihan kivaa vastauksia. Joistakin vastauksista näkyy, että kysymys ei ole tarkentunut teemaan Kun maatumisen vietti saa vallan, vaan he vastaavat myös maanantaipäivän yleiseen opiskeluinformaatioon.

Kuvaile omaa suhdettasi ympäristöön.

Yksi tärkeimmistä asioista. Olen täysin vakuuttunut, että ympäristöllä on suuri ja ratkaiseva merkitys ihmisen hyvinvoinnin kannalta.

Vastaukset kiteytyvät tähän yhden opiskelijan kommenttiin. Kaikki vastaukset hyvin samansisältöisiä. Kysymys ei ole innoittanut pohtimaan asiaa tarkemmin.

WOOW MIKÄ PÄIVÄ

Woow mikä päivä!

Voiko likomärkänä keskeltä metsää tullessa kotiin olla iloinen…

Voi kyllä (tosin kuuman kylvyn jälkeen).

Siis vain vesisade melkein pilasi tunnelman, ja vähän kylmäkin tuli, mutta hyvä seura ja mielenkiintoiset tehtävät saivat kaiken näyttämään paremmalta. Piirustuksen nyt olisi voinut unohtaa, kun ei se kynä edelleenkään toimi niin kuin haluaisin. Vesisateesta huolimatta oli mukava kierrellä katsomassa mitä kaikki olivat saaneet aikaiseksi pelkistä luonnon aineksista ja vain käsiä ja nokkeluutta apuna käyttäen. Sateen ropina hukutti lopunkin kuulemani, mutta töistä sai paljon irti vaikka osa tarinoista valuikin maahan pitkin nenänvartta. kiitos tätä lisää!